Valkoisen talon maanantainen kokous jätti jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Oli voitto jo sinänsä, että tasavallan presidenttimme Alexander Stubb ja muut keskeiset Euroopan johtajat keskustelivat yhdessä presidentti Donald Trumpin kanssa Ukrainan rauhanprosessista ja Ukrainalle annettavista turvatakuista.
Ylitsepursuavat kehut puolin ja toisin ovat osa strategista viestintää. On toivottavaa, että Trumpin odotukset rauhandiilin tekijänä saatiin ladattua mahdollisimman korkealle. Venäjän diktaattori Putin kyllä tiputtaa Trumpin jälleen maan pinnalle ja ehkä silloin, Trumpin silmät avautuvat Putinin pahuudelle. Onhan Trump aiemminkin pettynyt Putinin kauniisiin puheisiin, joihin ei voi luottaa.
Siksi olikin harmillista, että kokouksessa mentiin Putinin pillin mukaan. Trump ei enää halunnutkaan puhua tulitauosta, vaan rauhanneuvotteluista, joka on suoraan Putinin käsikirjasta. Putin jatkaa tappamista, kun muut käyvät rauhanneuvotteluja. Ukrainassa kuoli heinäkuussa siiviiliuhreja enemmän kuin koskaan sodan aikana.
Ehdoton tulitauko olis pitänyt olla prosessin ensimmäinen askel. Jos haluaa osoittaa hyvää tahtoa ja halua rauhaa, suostuu olemaan sotimatta. Tulitaukoa tarvitaan myös siksi, että neuvoteltavia asioita on paljon eikä valmista tule hutiloimalla.
Putin pelaa aikaa ja omia pelejään, jossa Ukraina yritetään saada näyttämään huonolta. Kun Putin lupailee Trumpille tapaavansa Ukrainan presidentti Zelenskyin, hän järjestään asian niin, että Zelenskyi on se, joka ei suostu tapaamiseen. Ei tietenkään Zelenskyi pelmahda Moskovaan, jonne Putin on hänet ”kutsunut”.
Putin lopettaa sotimisen vasta, kun siihen riittävän pakottava syy. Ja nyt päästään asian ytimeen: voimaan ja pakkoon.
Mitä sitten ovat ne Naton viidennen artiklan kaltaiset turvatakuut, joita Trump Ukrainalle vielä maanantaina vilautteli? Konkretiaa ei ole. Tosin Trump ilmoitti myöhemmin, ettei Yhdysvaltain joukkoja nähtäisi Ukrainan maaperällä rauhaa turvaamassa. Keitä sitten? Kuinka paljon ja millä mandaatilla?
Ei kai kukaan tosissaan usko, että Putin tulisi hyväksymään sellaisia turvatakuita, jossa NATO-maiden joukkoja sijoitettaisiin Ukrainaan, jollei olisi ihan pakko. Venäjä on torpannut asian jo useasti.
Kestävä rauha edellyttää järeitä turvatakuita Ukrainalle. Eli vahvaa eurooppalaista panostusta Yhdysvaltain tukemana. Jos Ukrainalla ei ole laaja-alaisia läntisiä turvatakuita, Venäjä jatkanee hyökkäystään ennemmin tai myöhemmin, vaikka nyt syntyisi aselepo.
Ukrainalle annettavien turvatakuiden konkreettista sisältöä työstetään parhaillaan. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Janne Jaakkola on parhaillaan Yhdysvalloissa keskustelemassa aiheesta.
Venäjän laajentumishaluja ei hillitä sopimuspapereilla. Se on nähty ja toivottavasti opiksi otettu. Onkin valitettavaa, että Trump pyyhki Ukrainan NATO-jäsenyyden pois neuvottelupöydästä.
Venäjälle ei pidä antaa päätösvaltaa asioissa, jotka eivät sille kuulu. Sopimus, jossa Ukrainaa kiellettäisiin liittymästä Natoon, on Venäjän myötäilyä. Jos Ukraina tulee menettämään alueita, niitä ei tule tunnustaa. Niistä voidaan mahdollisesti myöhemmin neuvotella uudestaan.
Ukrainan on pystyttävä jatkossa määrittelemään itse ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa linja. Tämä edellyttää konkreettisia sotilaallisia turvatakuita, Ukrainan omaa vahvaa armeijaa, Euroopan rahallista tukea ja polkua kohti EU-jäsenyyttä.
Jos Venäjä ei ole valmis rauhaan, on sitä kohtaan lisättävä ripeästi ja tuntuvasti painetta.
