Viime viikolla julkisuuteen vuotanut USA:n ja Venäjän salassa sorvaama 28 kohdan rauhansuunnitelmaluonnos oli karmea sotkuviritelmä ja pelkkä Venäjän toivelista. Juridisesti söherrys oli vailla pohjaa, selvää ei ollut edes se, ketkä olisivat sopijaosapuolet.

Putinin pelikirjan mukaan sopimusluonnos vuodettiin todennäköisesti Venäjältä. Yllätetyksi tuli ainakin Eurooppa. Järkytys ja epäluottamus Yhdysvaltoihin iski voimalla. Kansainvälinen härdelli käynnistyi välittömästi. Putin on jo paukutellut, että Trumpin rauhansuunnitelma perustui Venäjän ehdotuksiin.

Ei ihme: rauhansuunnitelman pääarkkitehteina hääri tiettävästi kaksikko, joka ymmärtää diplomatiasta yhtä vähän kuin kiinteistövälittäjä kirurgiasta. Diilin rustaajina toimivat Venäjää ja Ukrainaa heikosti tunteva kiinteistömoguli ja miljardööri Steve Witkoff ja USA:n ja Ukrainan pakotelistoilla komeileva, valtiollisen sijoitusrahaston johtaja Kirill Dmitrijev.

Se siitä. Yhdysvallat ja Ukraina ovat jo laatineet Sveitsissä uuden 19-kohtaisen rauhansuunnitelman ja Eurooppa oman vastineensa. Tätä kirjoittaessa kysymyksiä rauhansuunnitelman uusista yksityiskohdista on enemmän kuin vastauksia ja prosessi elää kaiken aikaa. Yhdysvallat käy parhaillaan salaisia neuvotteluja Ukrainan rauhasta Venäjän kanssa Abu Dhabissa.

Selvää on, ettei kestävä rauha kiireessä synny. Eikä ilman Venäjän suostumusta. Kremlistä kajahti jo täystyrmäys uudelle rauhansuunnitelmalle. Kuka kuvittelee, että Putin olisi valmis luopumaan tavoitteistaan ja lopettamaan sotimisen, jollei ole pakko?

Putin jatkaa tälläkin hetkellä tappamista Ukrainassa. Ehdoton tulitauko olisikin pitänyt olla prosessin ensimmäinen askel. Neuvoteltavia asioita riittää eikä Trumpin hutinoilla valmista tule.

Kestävästä rauha edellyttää järeitä eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia turvatakuita Ukrainalle. Epäselvää on sekin, mitä Euroopan vastasuunnitelmassa päivitetyt ”vankat turvatakuut” pitävät sisällään. Venäjä on todennut useasti, ettei se hyväksy minkäänlaista länsimaiden sotilaallista läsnäoloa Ukrainassa.

Olipa tuleva rauhansopimus millainen tahansa, sen tulee kunnioittaa Ukrainan suvereniteettia. Rajoja ei voi muuttaa voimalla ja väkisin. Rauhansopimuksella ei tule palkita hyökkääjää ja rankaista uhria. Kansainvälinen oikeus, YK:n peruskirja ja Etyjin periaatteet lentäisivät saman tien roskiin, jos Venäjän toivelistaan suostuttaisiin. Samalla murenisi Naton ja EU:n turvallisuusrakenne ja se antaisi Venäjälle madollisuuden hyökätä myöhemmin uudestaan.

Kiistanalaisimpia sopimuskohtia ovat erityisesti aluekysymykset Ukrainan ja Venäjän välillä sekä Venäjän ja Naton väliset suhteet. Ukraina on antanut ymmärtää, ettei se suostu siihen, että Venäjän miehittämät alueet liitettäisiin virallisesti osaksi Venäjää tai, että Ukrainan liittolaisuuksia rajoitettaisiin tulevaisuudessa.

Kannattaa pitää mielessä myös se, ettei Venäjän laajentumishaluja hillitä sopimuspapereilla. Venäjä on rikkonut jokaisen antamansa lupauksen, lain ja sopimuksen. Laki Venäjällä ei merkitse mitään – se on Kremlin työkalu, ei rajoite.

Täyteen armahdukseen ei voida suostua. Eli siihen, ettei sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan joutuisi vastuuseen. Paljon karmeampaa on vaikea kuvitella: unohdetaan Butšan joukkohaudat, unohdetaan Mariupol, kidutuskellarit ja raiskaukset. Unohdetaan, että Putinista on annettu Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys.

Venäjän jäädytetyt varat tulee käyttää Ukrainan hyväksi. Ei Venäjän eikä USA:n tuottoisaksi diiliksi. Eurooppaa koskevista asioista ei voida neuvotella Euroopan yli. Piste. Toki EU voi itse katsoa myös peiliin. Se ei ole saanut sopimusta aikaiseksi, jotta komissio voisi ottaa jäädytettyjä varoja vastaan Ukrainalle myönnettävän sotakorvauslainan, jonka Ukraina olisi maksanut takaisin vasta, kun Venäjä on maksanut sille sotakorvaukset.

Yli 200 miljardia jäädytettyjä varoja lepää Belgiassa sijaitsevassa Euroclear-arvopaperikeskuksessa. Belgia on vastustanut sotakorvauslainan myöntämistä taloudellisten ja juridistien riskien takia. Olen todennut tämän jo useasti aiemmin: suurempi riski on jättää Ukrainan ja siten myös Euroopan kohtalo Trumpin ja Putinin armoille.

Tuo riski ei saa realisoitua. Mitä vaihtoehtoja Zelenskyillä siis on? Paremminkin pitäisi kysyä, millaista tukea Eurooppa tarjoaa Ukrainalle, jottei sen tarvitse hyväksyä epäoikeudenmukaista rauhansopimusta. Tuohon kysymykseen EU:n olisi pitänyt valmistautua ja varautua jo aikaa sitten. Aikaa olisi kyllä ollut.