Ensi vuoden alusta susien kannanhoidollinen metsästys on mahdollista myös Suomessa. Oikein! EU:n tuoreen linjauksen myötä suden suojelustatus kevenee, suden ympärivuotinen täysrauhoitus kumotaan ja metsästys sallitaan rajoitetuin kiintiöin. Hallituksen tavoitteena on sallia tulevalle talvelle vähintään 65 suden metsästys.

Sudet herättävät valtavasti tunteita. Valitettavasti keskustelu vilisee väitteitä, joiden mukaan metsästys olisi tehotonta, susi edelleen ”uhanalainen” ja että ainoastaan ei-tappaviin toimiin pitäisi turvautua. Kannanhoidolliselle metsästykselle on selkeät perusteet.

Susikanta Suomessa on kasvanut huomattavasti. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli maaliskuussa noin 430 susiyksilöä, mikä on noin 46 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. On arvioitu, että ilman kannanhoitoa susien määrä kasvaisi jo tänä vuonna yli 550 yksilöön.

Kasvu näkyy. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan susi tappoi vuonna 2024 yli tuhat poroa, 87 lammasta, 57 koiraa, 5 nautaa, 5 hevosta ja muita kotieläimiä 19.

Susien leviäminen näkyy erityisesti Länsi-Suomessa, joissa susikanta on kasvanut nopeasti ja perhelaumat lisääntyneet. Suomessa oli maaliskuussa jo 76 susireviiriä, kun viime vuonna niitä oli 59–64. Muutamissa maakunnissa esim. Hämeessä ja Varsinais-Suomessa koulukyytejä on jouduttu järjestämään susihavaintojen vuoksi.

Opposition kuultiin viime viikolla outoja perusteluja siitä, miksei susia saisi metsästää kannanhoidollisesti. Vasemmiston riveistä väitetiin mm., että pitäisi turvautua ainoastaan ei-tappaviin keinoihin, kuten sähköaitoihin ja häirintämenetelmiin. Nämä keinot ovat osittain hyödyllisiä – eikä kukaan sitä kiistä – mutta ne eivät yksin riitä, eikä ole realistista sysätä koko vastuuta yksittäisille tiloille ja kotitalouksille.

Vihreistä puolestaan yritettiin vähätellä susikannan nykyistä kokoa vertaamalla sitä saimaannorppaan, koska niitä on Suomessa määrällisesti enemmän. Vertaus on täysin harhaanjohtava. Saimaannorppa on täysin kotimainen laji, joka ei elä missään muualla maailmassa. Saimaannorppia on noin 530 yksilöä, ja niiden suojelu on äärimmäisen perusteltua juuri siksi, että koko laji on riippuvainen yhdestä järvialueesta. Susi sen sijaan on laaja-alainen, pohjoisen pallonpuoliskon laji, joka esiintyy laajasti muuallakin Euroopassa ja maailmassa. Saimaannorppa ei myöskään liiku pihoille, eikä tapa kotieläimiä ja karjaa.

Vasemmistosta vakuuteltiin myös, että ihminen on koirille ”suurin uhka”. Tuollainen väite ohittaa sen tosiasian, että kasvava susikanta on lisännyt ennakoimattomia koiravahinkoja. Sitä ei ole järkevää vähätellä. Kuka haluaa, että koira raadellaan kesken metsästyksen tai susi nappaa pienen mäyräkoiran pihalta, vie mennessään ja tappaa.

Ennaltaehkäisevät toimet ovat välttämättömiä. Susivahinkojen suojausten kustannukset nousevat vuosi vuodelta. Sen sijaan vastuullinen metsästys vähentää vahinkoja, riskejä ja kuluja, jolloin ne eivät kasva hallitsemattomasti.

Kyse ei ole suden hävittämisestä, vaan vastuullisesta kannanhoidosta. Kiintiöt on määriteltävä varovasti, geneettinen monimuotoisuus turvattava ja vaikutuksia seurattava vuosittain. Kannanhoito toimii vain, jos se on läpinäkyvää, vastuullista ja paikallisyhteisöt otetaan mukaan.