Eurooppa taistelee. Lähi-idässä on täydellinen sekasorto. Venäjä koventaa hyökkäyksiään, Putinilla ei ole pienintäkään aikomusta rauhaan. Alasammuttuja venäläisiä drooneja tippuilee minne sattuu. Sääntöperusteinen maailmanjärjestys on murenemassa.

Kun tilanne on dramaattinen, on toimittava nopeasti. Euroopan on opittava olemaan yhtä mieltä, otettava vastuu omasta tulevaisuudestaan ja turvallisuudestaan. Aikaa jahkailulle ei yksinkertaisesti enää ole.

Yhdysvaltain presidentti Trumpin varaan ei kannata laskea mitään. Putinin ja Trumpin Alaskan kokouksen jälkeen Venäjä on moukaroinut Ukrainaa entistä kovemmin. Tätä kirjoittaessa Trump ei ole asettanut minkäänlaisia pakotteita Venäjää vastaan. Trumpin ainoa uhkaus Venäjälle kuuluu: ”I am not happy.”

Onko EU:lla kanttia tähän taisteluun? Sitä meidän on kysyttävä itseltämme. Ihan jokaisen, kuten komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi.

Vastauksia alkaa löytyä nopeasti, jos oman kodin päältä katoaa katto kesken tv:n katselun. Näin kävi puolalaiselle pariskunnalle, kun Venäjän lennokki ammuttiin alas. Pariskunnan pelasti se, että televisio sattui sijaitsemaan kodin alakerrassa.

Millaista tykytystä Suomessa koettaisiin, jos venäläinen droonirypäs lentäisi syvälle kotimaamme uumeniin? Tietenkin pelkoa ja järkytystä. Venäjän droonit Puolan yössä sähköisti länsimaat kerralla.

Silti 19 venäläisdroonia ei ole mitään verrattuna siihen, mitä Ukraina kokee joka ikinen yö: satoja tappavia drooneja ja risteily- ja ballistisia ohjuksia. Inhimillinen kärsimys ja menetykset ovat mittaamattomia.

Sota tulee koko ajan lähemmäksi. Riskit kasvavat. Ensimmäistä kerta Ukrainan sodan aikana Puola käytti puolustuskalustoaan omassa ilmatilassaan. Auttamassa olivat Nato-maat Hollanti, Saksa ja Italia.

Venäjän tekemä Puolan ilmatilan loukkaus on vakava käänne sodassa. Mutta se on paljon muutakin. Droonirypäs Puolassa saa pakostakin ajattelemaan, ettei Nato ollut varautunut riittävästi Venäjän uhkaan. Ei, vaikka se toimikin nopeasti ja jämäkästi.

Puolassa onnistuttiin ampumaan alas vain osa Venäjän drooneista, osa jatkoi matkaansa Ukrainaan. Nato turvautui huippukallisiin järjestelmiin, F-16- ja F-35-koneilla siinä, missä ukrainalaiset torjuvat satoja drooneja kerralla huomattavasti kevyemmin ja edullisemmin.

Ukrainalaisten droonitorjunnasta tuleekin ottaa oppia niin Natossa kuin Venäjän naapurimaissa. Nyt on viimeinen hetki herätä. Torjuttavaa riittää jatkossakin. Ohjustorjunta ja ilmapuolustus on koko Euroopan laajuinen ongelma. Koska täydellistä suojaa ei Venäjän lennokkeja vastaan ole olemassakaan, Venäjää vastaan on käytettävä monia muitakin keinoja.

Naton piirissä on luotava kiireesti yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit vastaisuuden varalle. Itämerelläkin saatiin tulosta aikaan, kun kaapeli- ja putkirikkojen jälkeen Nato käynnisti valvontaoperaation.

Venäjän jäädytetyt varat tulee käyttää Ukrainan puolustukseen ja jälleenrakennukseen. Pakotteita on lisättävä tuntuvasti Venäjälle ja sen sotakassaa rahoittaville maille. Venäläinen öljyruletti on saatava loppumaan ja varjolaivastot kuriin. Yhdenkään EU-maan ei tule ostaa enää venäläistä energiaa, ei venäläistä öljyä, joka kierrätetään Intian kautta Eurooppaan. On häpeällistä, että länsimaisia komponentteja päätyy edelleen venäläisen sotateollisuuden ahnaaseen kitaan.

Vatulointi siitä, oliko droonirypäs Puolassa tahallinen vai tahaton, on aivan turhaa. Venäjä on joka tapauksessa vastuussa holtittomuudestaan. Venäjä tulee jatkamaan tappamista, hybridioperointiaan, disinformaation tuuttaamista ja Naton rajojen koettelemista.

Venäjä ei hae rauhaa, vaan eskalaatiota. Venäjä lopettaa sotimisen vasta, kun on pakko. Se hetki ei ole vielä lähellä.