Poliitikkojen miehittämien valtionyritysten hallintoneuvostot tulisi lakkauttaa ja omistajaohjaus terävöittää. Asia on nimittäin niin, että osakeyhtiölain (624/2006) ja osuuskuntalain (1488/2001) mukaan hallintoneuvosto ei ole pakollinen toimielin osakeyhtiöissä eikä osuuskunnissa.
Hallintoneuvostot ovat tarpeettomia yhtiöiden menestyksen ja hyvän hallintotavan kannalta. Hallintoneuvostot eivät tosiallisesti päätä juuri mistään, vaan ovat vanha ja eltaantunut maan tapa, josta tulisi luopua. Hyvä hallintotapa eikä laki siis lähtökohtaisesti tunne tarvetta hallintoneuvostoille.
Keskustelua valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen tarpeellisuudesta on käyty vuosien ajan. Ongelmalle ei ole kuitenkaan haluttu tehdä mitään. Miksei? Siksikö, että muhkeapalkkainen hallintoneuvostotolppa on liian iso kiusaus poliitikoille torjuttavaksi? Ei pitäisi olla. Turhaa byrokratiaa ja kuluja on karsittava, silloinkin kun se osuu poliitikoihin itseensä.
Se, että vedotaan siihen, että näin on aina ennenkin tehty, ei ole syy olla parantamatta käytäntöjä. Päinvastoin: vetoaminen eltaantuneeseen maan tapaan pitäisi saada kellot kilisemään jokaisella.
Omistajaohjaus toteutuu hallituksista käsin. Myös hallintoneuvostojen valvontatehtävän voi kyseenalaistaa: yhtiöiden hallintoneuvostot käsittelevät pääasiassa julkista materiaalia, varsinaiset päätökset tehdään hallituksissa eikä poliitikoista koostuvat hallintoneuvostot useinkaan omaa tarvittavaa osaamista ja perehtyneisyyttä yhtiöön tai toimialaan.
Olemme kansanedustajakollegani Pauli Aalto-Setälän kanssa istuneet vuoden turhautuneina Yleisradion hallintoneuvostossa. Päätösvaltaa ei ole eikä todellisia mahdollisuuksia valvoa yhtiön hallitusta. Kokouksissa esitellään mielellään katsojalukuja, mutta kun penäämme talouslukuja, niitä on vaikea saada.
Ongelmakohdan valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen toiminnassa muodostavat muhkeat palkkiot, joita hallintoneuvostojen poliitikkojäsenille maksetaan. Esimerkiksi Yle palkitsee 21-jäsenisen hallintoneuvoston puheenjohtajaa 950 eurolla per kokous ja lisäksi jokaisesta työvaliokunnan kokouksesta 800 eurolla. Hallintoneuvoston varapuheenjohtajan ja jäsenten palkkiot ovat hippusen pienempiä. Vuositasolla kokouspalkkioista muodostuu merkittävä ja ylimääräinen tulonsiirto kansanedustajille. Palkkioiden liiallisuus koskee myös eduskunnan alaisten laitosten hallintoneuvostoja. Pitäisi kysyä, mistä oikein maksetaan? Miksi maksetaan? Tällaista ylimääräistä tulonsiirtoa hallintoneuvostoissa istuville kansanedustajille on vaikea pitää perusteltuna nykyisessä taloustilanteessa ja muista jo yllä mainituista syistä.
Riippumattomuus turvattava
On aivan oikeutettua kysyä, kuinka riippumattomasti poliitikkojen miehittämät hallintoneuvostot kykenevät tosiasiallisesti toimimaan? Tästäkin käy hyvänä esimerkkinä Yleisradion poliitikoista koostuva hallintoneuvosto. Poliitikkojen ja Yleisradion välillä vallitsee monia riippumattomuutta rapauttavia kytköksiä. Ylen hallintoneuvosto on kuin pukki kaalimaan vartijana. Kansanedustajien ei pitäisi istua siellä lainkaan. Useissa Euroopan maissa riippumattomuus on pyritty varmistamaan siten, etteivät poliitikot toimi valvojina kuten meillä hallintoneuvostossa.
Pääasiassa verovaroin rahoitetun yleisradioyhtiön valvonta tulisi siirtää Suomessakin ulkopuoliselle ja riippumattomalle taholle. Sellainen voisi olla Traficom tai Kilpailu- ja kuluttajavirasto kuten Medialiittokin on esittänyt.
Hallintoneuvosto on osa Yleisradiosta annettua lakia, ja sen lakkauttaminen vaatisi lainmuutoksen. Tämä edellyttää laajaa poliittista keskustelua siitä, miten varmistetaan riippumaton ja poliittisesta vaikutusvallasta vapaa valvonta. Ei tarvitse kuin vilkaista BBC:n suuntaan ja ymmärtää, että asia on kyllä ratkaistavissa.
On selvää, että osa hallintoneuvostoille eri yhtiöiden yhtiöjärjestyksissä asetetuista tehtävistä on myös perusteltuja. Näiden tehtävien toteuttamiseksi kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto on kuitenkin varsin raskas, tehoton ja usein epäammattimainen malli.
Yleisesti valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite tulisi olla yhtiöiden kehittäminen ja omistaja-arvon kasvattaminen. Omistajan tärkeimmät välineet tavoitteeseen pääsemiseen ovat itsenäinen omistajastrategia ja hyvä corporate governance. Omistajaohjauksen kannalta keskeisin päätöksentekoelin on yhtiön hallitus, jonka jäseniksi tulee valita yhtiön ulkopuolisia asiantuntijoita ja ammattilaisia.
Oikeita askeleita on jo otettu. Muistatte varmaan edellisen pääministeri Sanna Marinin Kesäranta-bileiden aikaisen energiayhtiö Uniper-kohun. Yhtiö kamppaili tuolloin konkurssin partaalla, ja yhtiö ja sen enemmistöomistaja Fortum väänsivät Saksan valtion kanssa ehdoista, joilla yhtiö pelastettaisiin. Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen paineli Saksaan ilman pääministeriä neuvottelemaan pelastuspaketista. Lopputuloksena suomalaiset kuittasivat miljarditappiot. Fortumin hallituksessa istui valtion virkamiehiä ja tästä ”valtionedustuksesta” huolimatta omistajaohjauksessa epäonnistuttiin.
Tämän seurauksena ministeri Anders Adlercreutzin johdolla Orpon hallituksessa alettiin arvioida uudelleen virkamiesedustusta valtio-omisteisissa yhtiöissä. Helmikuussa Adlercreutz tiedotti, että valtio luopuu hallituspaikoistaan Fortumissa, Nesteessä ja Finnairissa. Toukokuussa julkaistussa hallituksen omistajapoliittisessa periaatepäätöksessä todetaan, että tästä lähtien ”valtio esittää virkamiehiä pörssilistattujen yhtiöiden hallituksiin vain poikkeustilanteissa”.
Myös hallintoneuvostoissa poliitikkojen osallistumista olisi syytä rajoittaa. Turha hallinto on paitsi tehotonta, myös resurssien väärinkäyttöä. Olemmekin jättäneet kollegani Aalto-Setälän kirjallisen kysymyksen siitä, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, jotta valtionyhtiöiden hallintoneuvostoista luovutaan.
